Bloggaaminen on kuollut!

Luin taannoin artikkelin, jossa sanottiin, että bloggaaminen on jo kuollut! Silloin tiesin minun aikani koittaneen! Ajatus omasta blogista on kytenyt mielessäni varmaan yhtä kauan kuin bloggaaminen on ollut olemassa, mutta aika ei ole ollut kypsä, tai sitten se on ollut ylikypsä.  Olen tiennyt, kuten elämässä laajemminkin, mitä en halua, mutta minulla ei ole ollut kuin aavistus siitä mitä oikeasti haluan, ja sekin aavistus on vaihtunut tasaiseen tahtiin kumartaen omaa epävarmuuttani, ympäristön odotuksia ja milloin mitäkin, varoen visusti ettei vaan kenellekkään tule paha mieli.

Kirjoittamista olen rakastanut aina! Niin kauan kuin kynä on pysynyt kädessäni ja paperille on syntynyt ymmärrettäviä kirjaimia olen tiennyt rakastavani niitä, sanoja. Sanoja, jotka muodostavat lauseita ja virkkeitä, lopulta kokonaisia tarinoita ja maailmoja. Olen ymmärtänyt, että kirjoitettu teksti ei tartu ujouteeni samalla tavoin kuin ääneen puhumisen vaikeus ja se soljuu minusta ulos vaivattomasti ja nopeasti. Vain harvoin koen kirjoittamisen vaikeaksi, tuskin koskaan epämiellyttäväksi, se on minulle ominaisin tapa tulla näkyväksi, olla helposti vuorovaikutuksessa ja totta.

Kirjoittamista rakastan, ja montaa muutakin asiaa, vielä enemmästä pidän, mutta huomenna alkava marraskuu ei lukeudu niihin! Siksi otan tästä blogini aloituksesta itselleni yhden uuden tavan selättää tämä kaamos, selvitä yli marraskuun ja löytää joulu ja siirtyä uuteen vuoteen ja kevään & kesän odotukseen. Mukavaa jos liityt seuraani!

<3 Jemaima